Voikukkia työpaikalla – valitse työkalusi tarkkaan


Aina välillä kuulee puhuttavan yrityksistä tai yhteisöistä, joissa vallitsee “hiljaiseksi kostamisen” mentaliteetti ja toimintamalli. Se on saattanut saada alkunsa yhdestä ainoasta esimiehestä, jolle joku on onnistunut antamaan palautetta. Tämä todennäköisesti hyvää tarkoittanut palautteenantaja saa tuta sen nahoissaan heti kun mahdollisuus tulee – työtehtävät muuttuvat, ne ovat vähäpätöisempiä tai vastaavaa. Alkaa savustaminen ja kyykyttäminen – vain siksi että kertoi palautetta.

Mitä jos esimiehellä on liian iso ego? Vallitseva käytäntö on “minä tiedän” ja muita malleja ei kuunnella eikä huomioida. Huvittavin tapaus tuli vastaan, kun esimies oli pyytänyt palautetta ja sen jälkeen kosti kaikille, jotka eivät antaneet kiittävää sellaista. Tämä kuvastaa vain esimiehen egon haurautta ja pönkityksen tarvetta.

Ego, itsetunto ja itseluottamus?

Egolla tarkoitetaan omaa minäkuvaa, minuutta, sitä miten koet itsesi. Edellä kuvatussa lyhyessä esimerkissä ongelmana ei ollut ego. Pikemminkin kyseessä on oman itsetunnon, itsetuntemuksen ja saadun palautteen välinen ristiriita. Mikäli esimiehen itseluottamus ei riitä kompensoimaan tuota itsetunnon saamaa kolausta, voi se johtaa vakavampiin ongelmiin, kuten alemmuuskompleksiin – joka taas johtaa haitallisiin ja vaikeisiin kompensaatiopyrkimyksiin.

Esimies koki tehneensä oikeita ja vain oikeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä, mutta saikin myös toisenlaista palautetta. Nämä palautteet tuli mitätöidä halveksinnan, itsetehostuksen sekä puhtaan koston kautta. Tämä kuvastaa sitä valitettavaa tositilannetta, että kyseinen esimies saattoi olla tiedolliselta ja taidolliselta pätevyydeltään sopiva hoitamaan tehtävää – mutta ei henkisiltä resursseiltaan.

Tossun alla - vasta kotona? Työpaikalla tämä johtaa suuriin ongelmiin.

Tossun alla töissä? Isoja ongelmia joihin tarvitsee puuttua.

Ei uskalla sanoa kun se kuitenkin kostetaan

Samassa yhteisössä vallitseva ilmapiiri oli, että kaikki palautteenantajat kostetaan hiljaiseksi. Tälle löytyi nimenomaisesti pari yksittäistä esimiestä, joiden palautteen vastaanottokyky ei ollut tämän vuosituhannen tasolla. Työyhteisön muut esimiehet ja johto ottivat palautetta ja suhtautuivat siihen asiallisesti – mutta vallitseva ilmapiiri oli silti vaikea. Suomalaisella on näköjään halu mennä aina vaikeimman kautta.

Toisaalta, muut esimiehet eivät myöskään olleet puuttuneet tähän varsin epäoikeudenmukaiseen ja kyseenalaiseen toimintamalliin joka yhteisössä vallitsi. Sitä kautta he olivat passiivisesti siunanneet koko toiminnan ja rakentaneet sille eräänlaisen pyhätön.

Johto – kertakäännöksellä voittoon

Jos huomaat vastaavan tilanteen omassa työyhteisössäsi, näet etteivät alaiset uskalla puhua koston pelossa – tarvitaan tällöin radikaali täyskäännös. Esimiehet, jotka omalla toiminnallaan (osin vahingossa) myrkyttävät työyhteisön ilmapiirin ja vapaan keskustelun kulttuurin – eivät missään tapauksessa kuulu esimieheksi. Tällaisia tilanteita ei tule missään tapauksessa hyväksyä tai sietää, sillä koston kulttuuri juurtuu nopeasti. Tilanne on vähän sama esimerkiksi voikukan kanssa, se kasvaa mikäli sitä ei kaiva juurineen ylös. Ruohon ja kukintojen leikkaaminen ei auta. Nämä ihmiset saattavat olla asiantuntijatehtävässä erinomaisia – asemassa jossa saavat nimenomaan olla oikeassa. Esimieheksi tarvitset toisenlaista persoonaa.

Piditkö? Jaa se kaverille!Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInEmail this to someoneShare on Google+

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *